Soini ja Terho menivät ja hirttivät itsensä poliittisesti?

"Juudas meni ja hirtti itsensä", otsikoi Timo Soini plokinsa 3.6.2017.   Soini tyrmäsi plokissaan poikkeuksellisen voimakkaasti spekulaatiot siitä, että soinilais-terholaiset olisivat muodostamassa oman eduskuntaryhmänsä. "Pidän loikkareita luusereina", Soini jyrähteli. Väistyvä puoluejohtaja kiisti täysin järjettöminä uutiset siitä, että hän olisi valmis jättämään perustamansa puolueen. Nyt jälkikäteen voi todeta, että hallituslähteisiin perustunut Lännen Median juttu piti sataprosenttisesti paikkansa. Vieläpä lähtevien kansanedustajien määrä oli täsmälleen oikein (jälkeenpäin on tullut vielä kaksi lisää)

Demokratia on puhunut, pulinat pois. Tähän tapaan lausui Johannes Virolainen vuonna 1980 hävittyään puolueen puheenjohtajuuden Paavo Väyryselle. Kuuluisa lause alkaa olla jo turhankin kulunut, mutta siltikin Soini siihen viittasi vielä viikonloppuna, ja kertoi lähtevänsä hyvillä mielin.

Sampo Terho korosti pitkin puheenjohtajakampanjaa, että hänen ja Jussi Halla-ahon poliittiset linjat ovat hyvin lähellä toisiaan. Kuten aiemmassa postauksessani totesin, hän ei kampanjassa todellakaan esiintynyt minään hallitusyhteistyön takuumiehenä vaan hyvin pitkälle peesaili Halla-ahoa maahanmuutto- ja EU-linjauksissa. Samana päivänä kuin Soini julkaisi Juudas-plokinsa, Terho tviittasi: "Ensin PS:n piti toimittajien mielestä hajota jytkyn jälkeen, sitten hallitusvastuun paineeseen, nyt muka puheenjohtajavaaliin. Höpöpuheita." Vielä viikonloppunakin hän tviittasi: "Puheenjohtajakisa on ohi, onnittelut Jussille! Nyt yhdessä eteenpäin!"

Tänään Soini selitti ratkaisuaan lähteä perussuomalaisten eduskuntaryhmästä MTV:n haastattelussa. Hän kritisoi, miten junttaporukka organisoi henkilövalinnat suljetuilla keskustelupalstoilla. Ulkopuolisen silmään tilanne näyttää kyllä yksinkertaisesti siltä, että Terhon kannattajat onnistuivat perussuomalaisten jäseniin kohdistuneessa vaikuttamistyössä halla-aholaisia heikommin ja ovat nyt huonoja häviäjiä.

Mitä muuta politiikka on kuin vaikuttamista, kannattajien mobilisointia ja valitsijoiden houkuttelua oman ehdokkaansa taakse? Ihan niin kuin joku suljettu keskusteluryhmä muuttaisi toimintatavan jotenkin likaisemmaksi kuin mitä se muuten olisi. Junttaporukkaan ja puolueen kaappaukseen on viitannut myös uuden eduskuntaryhmän puheenjohtaja Simon Elo. Hesarissa oli mielestäni terävä analyysi siitä, miksi puheet kaappauksesta eivät pidä paikkaansa.

Samassa MTV:n haastattelussa Soini kritisoi myös sitä, miten huonosti puolueen rakentajia ja perustajia on kohdeltu. Tässä suhteessa halla-aholaiset ovat mitä ilmeisimmin toimineet hyvin epäkorrektisti ja myös poliittisesti epäviisaasti. Silti vaikuttaa jotenkin aika pikkumaiselta syyltä noin radikaaliin liikkeeseen. Soinin puolelta aivan käsittämätön oli kommentti haastattelun lopussa, jossa hän totesi, että Soini on 20 vuotta pitänyt puolueen kasassa, ja kaksi päivää sen jälkeen kun hän lähtee, käy näin. No niin käy, kun Soini itse hajottaa puolueen!

Hallituksen tiedotustilaisuudessa Sampo Terho korosti, miten vaikea päätös oli lähteä eduskuntaryhmästä, mutta muuta vaihtoehtoa ei ollut. Aikaisemmat Terhon sanomiset huomioon ottaen on jotenkin vaikea pitää uskottavana, että hyvin lähellä omaa poliittista linjaa edustaneen Halla-ahon valinnan jälkeen ei Terholla ollutkaan enää muuta vaihtoehtoa kuin lähteä ryhmästä, jonka hajoamisen mahdollisuuden hän oli kuitannut höpöhöpönä.

Simon Elo perusteli A-studiossa ratkaisua myös sillä, että hallituksen saavutukset olisivat olleet vaarassa, jos olisi jouduttu uusiin vaaleihin. Tämäkin kuulostaa jotenkin aika heppoiselta perustelulta, kun RKP ja kristillisdemokraatit olivat jo lupautuneet hallitusneuvotteluihin ilman uusia vaaleja. Useat keskustan ja kokoomuksen kansanedustajatkin pitivät tätä todennäköisimpänä vaihtoehtona vielä alkuiltapäivästä ennen jymyuutista perussuomalaisten hajoamista.

Soinin, Terhon ja kumppanien veto sai kyllä hyvin kriittisesti Halla-ahoon suhtautuneenkin sympatiat hänen puolelleen. Mainituilla ministerisherroilla on paljon tekemistä poliittisen uskottavuutensa palauttamisen kanssa. Saattaapi olla tekemätön paikka. Vaikka kuinka muuta vakuuttelevat, siitä vaikutelmasta ei helposti pääse eroon, että ministeriaudin kyyti ja kansainväliset herrakerhot olivat tulleet liian rakkaiksi.

aleksihalme86
Lahti

Olen innokas politiikan seuraaja ja poliittista historiaa pääaineenani lukenut valtiotieteiden maisteri Helsingin yliopistosta vuosimallia 2012.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu