*

Penkkipolitiikkaa Politiikan kommentointia aktiivisen seuraajan näkökulmasta

Macronin jytky ja Sampo Terhon Sininen tulevaisuus

Emmanuel Macron on tehnyt uskomattoman tempun. Hänen liikkeensä En Marche on mullistanut Ranskan politiikan yhdessä vuodessa. Vain reilu vuosi sitten perustettu liike on voittanut presidentinvaalit ja ehdottoman enemmistön kansalliskokoukseen. Kumpikaan edellisistä valtapuolueista ei selvinnyt presidentinvaaleissa toiselle kierrokselle. Viimeisin presidenttipuolue sosialistit kutistui kansalliskokousvaaleissa pienpuolueeksi ja mittavan tappio kärsi myös tasavaltalaispuolue. Tämä lienee yksi ilmentymä nyt elämästämme historiallisesta murroskaudesta, jota käsittelin aiemmassa blogissani

Macronin liikkeen voittokulku on asiantuntijoiden analyyseissa katsottu perustuvan ennen kaikkea ranskalaisten syvään pettymykseen perinteisiin puolueisiin ja poliittiseen eliittiin, internetin ja sosiaalisen median taitavaan käyttöön kampanjoinnissa sekä karismaattiseen keulakuvaan, joka on katsottu tulevan politiikan ulkopuolelta. Macron on onnistunut myös tarjoamaan uskottavan vaihtoehdon oikeistopopulismille leimautumatta silti eliitin ehdokkaaksi.

Yksi Suomen poliittisessa historiassa vähän samansuuntainen ilmiö oli mielestäni Martti Ahtisaaren presidenttikampanja vuonna 1994. Syvän laman keskellä päivänpolitiikan ulkopuolelta tullut diplomaatti Ahtisaari peittosi yllättäen SDP:n esivaaleissa politiikan pitkän linjan konkarin Kalevi Sorsan. Yllättävää noissa ensi kertaa suorana kansanvaalina järjestetyissä presidentinvaaleissa oli myös se, että toiselle kierrokselle Ahtisaaren vastaehdokkaaksi nousi lähinnä ruotsinkielisen vähemmistön etujen ajajana profiloituneen pienen puolueen ehdokas Elisabet Rehn. Ahtisaaren ja kenties Rehninkin menestys perustui taitavaan medianäkyvyyden hyväksikäyttöön ja identiteetin luomiseen; vastaehdokkaat puhuivat infokratiasta.

Toinen samankaltaisia piirteitä sisältänyt ilmiö oli perussuomalaisten jytky vuoden 2011 eduskuntavaaleissa. Vaaleja edeltäneitä vuosia oli värittänyt vaalirahasotkut ja eurokriisi. Samaan tapaan kuin Ranskassa nyt, ilmassa oli pettymystä vanhoihin puolueisiin ja poliittiseen eliittiin. Soinin populistinen retoriikka, jossa eliitin suhmurointi ja Kreikan tukipaketit saivat kyytiä, upposi kansaan kuin veitsi voihin. Vaikka jytky muovasi suomalaista politiikkaa uuteen asentoon, ei se toki mittaluokassaan ollut Macronin jytkyn veroinen.

Kiinnostavalla tavalla perussuomalaisista nyt irtaantuneet kansanedustajat ovat verranneet omaa perusteilla olevaa puoluettaan Ranskan En Marche -liikkeeseen. He tosin ovat korostaneet, että kyse ei ole samankaltaisuudesta poliittisen linjan osalta vaan toimintatapojen samankaltaisuutta. Kuten keskustelussa on useaan kertaan todettu, vertaus ontuu monella tavalla.

Siniseksi tulevaisuudeksi ristitty puolue ei ole missään määrin En Marchen tavoin ruohonjuuritasolta alkanutta liikehdintää vaan omassa puolueessaan paitsioon joutuneen puolue-eliitin keino pysyä vallassa. Vertauksen tekee hassuksi myös se, että halla-aholaiset onnistuivat perussuomalaisissa internetin ja sosiaalisen median käytössä huomattavasti terholaisia paremmin. Ja kontrastina sille, että Macronin voittokulkua on pidetty nimenomaan nuorison aktivoitumisen seurauksena, Terhon vähemmistöön jääneet kannattajat perussuomalaisten puheenjohtajakisassa olivat  vanhoja järjestöaktiiveja. Halla-ahon sen sijaan nostivat valtaan nuoret.

En Marche -liikkeelle on ollut ominaista voimakas henkilöityminen Emmanuel Macroniin. Jopa liikkeen nimi on arveltu valitun sen mukaan, että siinä on keulakuvan nimen etukirjaimet. Tästäkö löytyy sitten se yhtymäkohta Siniseen tulevaisuuteen? ST niin kuin Sampo Terho. Nähtäväksi jää löytyykö Terholta Macronin kaltaista karismaa. Epäilenpä.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (10 kommenttia)

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

Blogistilta tervetullutta pohdintaa syytösten ja puolustautumisten kehässä vellovaan keskusteluun. Kiitos!

Aika ajoin poliittinen ilmapiiri tarvitsee puhdistautumisen, jollaisen En Marche -liike sai aikaan Ranskassa. Presidentti Emmanuel Macron, ennen presidentiksi valintaansa, on toiminut Ranskan sosiaalidemokraattisessa puolueessa ja ollut ex-presidentti Francois Hollanden opissa.

Macron tulee perheestä, jossa molemmat vanhemmat ovat lääkäreitä. Hänen taustansa voidaan katsoa olevan jossain määrin konservatiivinen.

Nyt Macronin tuottama keskusta-liberaalinen arvopohja näyttää purreen juuri nuoriin, jotka kaipaavat irtiottoa paikoillaan lilluneesta puoluejärjestelmästä, joka ei ole saanut muutosta Ranskan talouteen eikä uskoa nuorten työllistymiseen.

Myös Suomessa on pitkään jatkunut oikeisto-vasemmisto mentaali, joka todellakin on kypsyttänyt kansaa. Etsikkoaikaa on käytetty mm. Perussuomalaisen puolueen hengennostatukseen. Toni Halme (R.I.P.) löysi aikanaan pubien nuoret, jotka nostivat äänillään miehen eduskuntaan.

Nuoret ovat kaivanneet uutta, mahdollisuuksia tarjoavaa politiikkaa. Mahdollisesti Jussi Halla-ahoon on uskallettu luottaa, vaikka puoluejohtajana hän ei varsinaisesti olisi vielä päässyt toteuttamaan agendaansa.

Mitä tulee Sininen tulevaisuus - nimisen, mahdollisen puolueen vaikuttavuuteen, nimenomaan nuorten mielissä, vaatii se kansanliikkeenä jotain muuta kuin nykyisessä hallituksessa toimimisen.

Nuoret ovat tunnetusti yhteiskunnan heikoimmalla oksalla, oksalla, jota nykyinen hallituskoalitio on toimillaan sahannut tehokkaasti. Tosin ei vielä moottorisahalla, mutta justeerilla.

On mahdollista, että nuoret ovat jo tehneet johtopäätöksiä siitä, miten nuo 20 loikannutta Perussuomalaista edustaisivat heitä. Kovin on miesvaltainen, keski-ikä lienee n. 50 v.

Käyttäjän JuhoJoensuu kuva
Juho Joensuu

Nyt ne Macronin vaikeudet vasta alkavat. Uudistuksia on helppo luvata ja on helppo uskoa, että ne tuovat hyvää itselle.

Hohto karisee sillä hetkellä, kun ensimmäinen uudistus osuu omaan nilkkaan. Eivätkä ranskalaiset ole maailman rauhallisin kansakunta silloin, kun pitää lähteä traktorimarssille. Siinä missä japanilainen laittaa käsivarteen 'olen lakossa' nauhan ja jatkaa töitä, ranskalainen rakentaa jo barrikadia moottoritielle.

Ranskan presidentin virka on viime aikoina ollut varmin tae sille, että toista kautta ei tule. Mutta joskushan tulee sekin päivä, että historia ei toista itseään.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

Juho, hyvin taidat tuntea ranskalaista mentaalia.

On selvää, että mielenosoitukset alkavat näkyä kaduilla ennen pitkää.

Parlamenttiäänestyksessä prosentit jäivät ennätysalas, eli alle 50 %.

Tämä merkitsee selkeästi sitä, että äänestämättä jättäneet kapinoivat.

Aika näyttää, miten ja milloin.

Käyttäjän aleksihalme86 kuva
Aleksi Halme

Totta turiset. Ei ole helppo tilanne Macronille senkään kannalta, että selvästi alle puolet äänesti kansalliskokousvaaleissa. Ja En Marchen parlamentaarikoista suurella osalla ei ole juuri lainkaan poliittista kokemusta, joten voi olla hankala porukka johtaa.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

Toisaalta, poliittisesti kokemattomat voivat olla myös mahdollisuus. Karismaattinen johtaja, jollaiseksi Emmanuel Macronin tunnistan, saattaa hyvinkin onnistua luotsaamaan politiikkansa kansan hyväksyntään.

Käyttäjän artoartovihavainen kuva
Arto Vihavainen Vastaus kommenttiin #7

Niin, Ranskalla on nyt sellainen toivo.

Suomella ei sellaista karismaattista johtajaa ole ..... eikä toivoa. Tämä sininen tulevaisuus taitaa olla pikemminkin blues- voittoinen tunnelmaltaan, eikä mikään "kultainen aamunkoitto",

Markku Kymäläinen

Minusta näyttää siltä kuin Ranskan poliittinen eliitti & rahavalta kaappasi vallan syöttämällä varsinkin nuorisolle tarinan politiikan ulkopuolelta tulevasta puhdasotsaisesta kansalaisesta johon voitte luottaa. Kansa oli lopen kyllästynyt poliittiseen kähmintään ja kuka tahansa politiikan ulkopuolelta olisi kelvannut. Eliitti tiesi tämän kun Trumpin voitto sen osoitti joten piti keksiä tarina, joka menisi äänestäjiin ja hyvin menikin. Macron tulee ajamaan poliittisen eliitin ja rahavallan asioita, joista ei vähäisempänä on EU-liittovaltio. Pettymys häneen tulee olemaan suuri ranskalaisten keskuudessa.

Käyttäjän artoartovihavainen kuva
Arto Vihavainen

Hyvää ja asiallista pohdintaa.

Lieneekö Macronin puolueella ja sinisellä tulevaisuudella missään mielessä mitään yhteistä, paitsi että molempien johtajat ovat sivistyneitä ja taitavia, paitsi että Sampo Terholta puuttuu Macronin kyky saada väki luottamaan itseensä.

Sampo terhon yritys päästä populistisen puolueen puheenjohtajaksi oli onnetonta räpellystä. Sampo yritti olla populisti, mutta kun hän ei siihen populismiinsa itse uskonut, ei saanut ketään myöskään vakuuttuneeksi.

Siihen miten kumpikin puolue jatkossa selviää vaikuttaa käsittääkseni tulevat teot. Ei se miten hyviä tekoja ne tekevät, vaan se kumpi puoli on uskottavampi populistipuolueena. En usko että ainakaan tämä sininen tulevaisuus pärjää.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

Arto, Näet siis Sinisen tulevaisuuden Sampo Terhon luotsaamana. Itse näen hänet ennemminkin sivusta seuraajana. Simon Elo on nyt pj ja ottaa vastuulleen kokonaisen ministerikollegion paineet.

Luin ministereiden ilmeitä, kun Simon Elo puhui YLE:n uutisissa Perussuomalaisista irtautumisistaan - ministerit näyttivät vähintäinkin pelokkailta koululaisilta, jotka juuri ovat saaneet rehtorin moitteet huonosta käytöksestään.

Käyttäjän artoartovihavainen kuva
Arto Vihavainen

"https://fi.wikipedia.org/wiki/Sininen_tulevaisuus"

Ainakin aluksi yhdistyksen puheenjohtajana toimii näköjään Sampo Terho = ST = Sininen Tulevaisuus.

Tietenkin sitten kun on jäseniä, jos joskus on, pitää tehdä demokraattinen puheenjohtajavaali, jossa sitten mitataan Sampo Terhon kannatus.

Minusta Sampo Terho on harvinaisen pätevä politikko, mutta epäilenpä ettei hän pysty innostamaan populisteja kannattajikseen. Sampo Terholla on sen verran terve tuo ajattelu, ettei se taivu populismin edellyttämään hypetykseen, mikä näkyy miehen olemuksesta liiankin selvästi.

Toimituksen poiminnat